Elintenluovutus – tärkeä päätös, joka kannattaa tehdä ajoissa
- Suvi Taussi
- 1.7.
- 4 min käytetty lukemiseen
Elintenluovutus on aihe, jota moni ei tule ajatelleeksi ennen kuin asia osuu lähelle. Vuonna 2010 voimaan tullut laki määrittelee, että jokainen meistä on lähtökohtaisesti elintenluovuttaja. Tämä tarkoittaa, että ellei elintenluovutusta ole erikseen kielletty, voidaan elimiäsi käyttää muiden ihmisten hengen pelastamiseen kuoleman jälkeen.
Kyse ei siis ole enää siitä, "luovuttaako vai ei", vaan siitä, kuinka hyvin olet ilmaissut oman tahtosi. Vaikka laki olettaa suostumuksen, on tärkeää, että omaiset tietävät kannastasi – erityisesti tilanteessa, jossa oma tahto ei ole kirjallisessa muodossa.
Mitä elintenluovutus tarkoittaa käytännössä?
Elintenluovutus voi pelastaa toisen ihmisen hengen. Suomessa on jatkuvasti yli 500 potilasta elinsiirtoa odottavien listalla. Valitettavasti osa heistä kuolee ennen kuin sopiva siirrännäinen löytyy. Jokaisella meistä on siis mahdollisuus antaa kuolemamme jälkeen elintärkeä lahja: mahdollisuus jatkaa elämää.
Luovutettavia elimiä voivat olla esimerkiksi munuaiset, maksa, sydän tai keuhkot. Luovutus tapahtuu aina sairaalassa, ja prosessi on tarkasti valvottu ja eettisesti hoidettu. Elintenluovutukseen ryhdytään vain silloin, kun henkilön aivotoiminta on palautumattomasti lakannut eikä elvytys tai muu hoito enää auta.
Ilmaise tahtosi elintenluovutuksesta Omakannassa
Vaikka laki perustuu oletettuun suostumukseen, on silti erittäin suositeltavaa kirjata oma tahto ylös. Helpoin ja virallisin tapa tehdä tämä on Omakanta-palvelu. Omakannassa voit valita, haluatko luovuttaa elimesi tai haluatko kieltäytyä siitä.
Kirjattu elintenluovutustahto löytyy terveydenhuollon käyttöön oikea-aikaisesti, eikä omaisten tarvitse arvailla, mitä olisit itse halunnut. Tämä helpottaa myös heidän päätöksentekoaan vaikeassa tilanteessa.
Miksi omaisten kanssa kannattaa keskustella elintenluovutuksesta?
Vaikka elintenluovutuksesta olisi tehty merkintä Omakantaan, keskustelu läheisten kanssa on yhä tärkeää. Hätätilanteessa sairaalahenkilökunta keskustelee asiasta omaisten kanssa, ja tieto omasta tahdostasi voi jäädä ratkaisevaksi.
Kun olet puhunut läheistesi kanssa avoimesti elintenluovutuksesta, he osaavat kertoa tahtosi ja tukea sen toteutumista. Tämä vähentää epävarmuutta ja mahdollisia ristiriitoja tilanteessa, joka on muutenkin emotionaalisesti kuormittava.
Tahtoni-vihko voi toimia hyvänä keskustelun avaajana, jos aihe tuntuu vaikealta ottaa puheeksi. Vihkoon voi kirjata omat hoitoa ja kuoleman jälkeisiä toiveita koskevat päätökset selkeästi ja omalla tahdilla. Kun asiat on kirjattu ylös, on niistä helpompi puhua läheisten kanssa – rauhallisesti ja ymmärrettävästi, ilman kiirettä tai tulkinnanvaraa. Moni onkin kokenut, että Tahtoni-vihkon täyttäminen on konkreettinen ja lempeä tapa tuoda elintenluovutus ja muut tärkeät toiveet osaksi arjen keskustelua.
Tahtoni-vihko kotiin toimitettuna ilman postituskuluja vain 29€
Entä jos en halua luovuttaa elimiäni?
Elintenluovutus ei ole pakollista. Jokaisella on oikeus kieltäytyä siitä, ja tämäkin päätös pitää ilmaista selkeästi. Kieltäytymisen voi kirjata Omakantaan, aivan kuten myönteisen tahdonkin.
On tärkeää huomata, että jos elintenluovutuksesta ei ole tehty merkintää, lähdetään lain mukaan siitä oletuksesta, että henkilö olisi ollut siihen suostuvainen. Jos siis haluat estää elintenluovutuksen, tulee kielto kirjata nimenomaisesti.
Heräsikö sinulle kysymyksiä? Anna meidän auttaa
Elintenluovutus ja väärinkäsitykset – mitä moni ei tiedä
Vaikka elintenluovutus perustuu Suomessa lakiin ja oletettuun suostumukseen, on aihe yhä monille hämärän peitossa. Luentotilaisuuksissamme tapaamme toistuvasti ihmisiä, jotka yllättyvät kuullessaan, että he ovat lain mukaan automaattisesti elintenluovuttajia, elleivät ole ilmaisseet kieltoa. Tämä kertoo siitä, että tieto ei ole saavuttanut kaikkia kansalaisia – erityisesti ikääntyneitä tai niitä, jotka eivät käytä digitaalisia palveluja aktiivisesti.
Moni luulee, että elinluovutukseen vaaditaan edelleen erillinen elinluovutuskortti. Vaikka sellaisen voi yhä täyttää, ei se ole enää virallinen edellytys elintenluovutukselle. Nykyään selkein tapa ilmaista oma tahto on merkintä Omakantaan.
Toinen yleinen väärinkäsitys liittyy omaisten päätösvaltaan. Vaikka omaiset otetaan edelleen mukaan keskusteluun, he eivät voi kieltää elintenluovutusta, mikäli henkilö ei ole sitä itse tehnyt. Tästä syystä oma tahto on tärkeää ilmaista hyvissä ajoin ja mahdollisimman selkeästi.
Kuka voi luovuttaa elimiä – ja milloin?
Elintenluovutus ei ole mahdollista kaikissa kuolemantapauksissa. Elinsiirtoon sopivien elinten luovuttaminen edellyttää sitä, että kuolema on tapahtunut tehohoidossa, ja että aivotoiminta on palautumattomasti lakannut. Siksi mahdollisia luovuttajia on lopulta suhteellisen vähän, vaikka laki kattaakin koko väestön.
Ikä ei ole este elintenluovutukselle. Suomessa on siirretty munuaisia yli 80-vuotiaalta luovuttajalta. Tärkeintä on elinten kunto – ei henkilön ikä, sairaushistoria tai elämäntavat. Siksi kukaan ei ole liian vanha tai “epätäydellinen” tehdäkseen elintenluovutuspäätöksen.
Miltä elintenluovutus näyttää läheisten näkökulmasta?
Kun elintenluovutus on ajankohtainen, läheiset elävät usein keskellä kriisiä ja surua. Epävarmuus siitä, mitä henkilö olisi itse halunnut, voi tuoda ylimääräistä kuormaa tilanteeseen. Osa omaisista kokee huolta myös siitä, mitä keholle tapahtuu.
On tärkeää tietää, että elintenluovutus tehdään aina kunnioittavasti. Keho käsitellään arvokkaasti ja vain niitä elimiä otetaan talteen, jotka voidaan lääketieteellisesti käyttää. Tämän jälkeen vainaja voidaan siirtää hautausta varten normaalisti, eikä luovutus estä avointa arkkua tai muuta hautajaisjärjestelyä.
Kun omaiset tietävät, että kyseessä oli vainajan oma tahto, tuo se lohtua ja merkityksellisyyttä vaikeaan hetkeen. Elintenluovutus voidaan nähdä osana henkilön perintöä – viimeisenä lahjana toisille ihmisille.
Elintenluovutus on osa oman tahdon ilmaisua
Elintenluovutus ei ole irrallinen asia muusta omaan tahtoon liittyvästä suunnittelusta. Samalla kun mietit edunvalvontavaltuutusta, hoitotahtoa tai testamenttia, kannattaa pysähtyä myös pohtimaan omaa kantaasi elintenluovutukseen. Kyse on lopulta samasta asiasta: oman tahdon kunnioittamisesta ja läheisten ohjaamisesta silloin, kun itse et enää voi puhua puolestasi.
Kirjaamalla tahtosi Omakantaan ja puhumalla siitä läheisillesi varmistat, että elintenluovutukseen liittyvät toiveesi toteutuvat – halusitpa sitten luovuttaa elimesi tai et.
Yhteenveto – tee elintenluovutuksesta oma päätöksesi
Elintenluovutus on päätös, jolla voi pelastaa monta ihmishenkeä. Suomessa laki olettaa suostumuksen, mutta oman tahdon kirjaaminen Omakantaan sekä keskustelu läheisten kanssa on edelleen tärkeää. Vain näin voit varmistaa, että oma tahtosi toteutuu – olipa se myönteinen tai kielteinen.
Älä jätä asiaa sattuman tai muiden arvuuttelun varaan. Tee päätös ja tee se näkyväksi.
Lue lisää
Tämän artikkelin on kirjoittanut Viimeinen tahto yrityksen asiantuntija. Artikkeli on osa yrityksen tuottamaa tekstisarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa erilaisista itsemääräämisoikeuksista sekä herätellä ajatuksia ja keskustelua aiheista.
Lisätietoja www.viimeinentahto.fi
